Suomen pienin kunta Sottunga, 101 asukasta: ”Kuntaliitos ei ole meidän juttumme”

Suomen pienin kunta Sottunga hätkähdyttää paatuneenkin kuntafriikin pelkällä olemassaolollaan.

Asukkaita kunnassa on 101. Väkiluku on vahvassa kasvussa: vielä muutama vuosi sitten asukkaita oli 80.

Sottungassa ei kompastu byrokratiaan. Kunnanjohtajaa kunnassa ei ole laisinkaan, ei liioin hallintopalatsia.

Ainoa päätoiminen virkamies on kunnansihteeri. Hänen ”virastonsa” on 15 neliön huone keskellä kylää, entisen pankkitalon katutasossa.

Kaikki muut kunnan palkkalistoilla olevat 15 henkilöä ovat osa-aikaisia työntekijöitä erilaisilla prosenteilla. Kunnan yhteenlaskettu työllistävä vaikutus on 4,5 henkilötyövuotta.

Kuntaliitospuheille Sottunga on sanonut ei joka kerta, kun sellaisia on eteen tullut. Kunnanhallituksen puheenjohtaja Björn Rönnlöf on tarkka sanoissaan.

– Oma itsenäinen kunta takaa meille yhteisöllisyyden, lähidemokratian ja peruspalvelut. Kunta on kansalaisyhteiskuntamme työkalu.

– Emme pakonomaisesti vastusta kuntaliitoksia, mutta meillä itsellämme ei ole tarvetta olla aloitteellinen. Kuka esittäisi meille uuden mallin, jossa edes nykyiset palvelumme säilyisivät?

Päättäjät eivät politikoi

Sottungan kunnanvaltuustossa on 9 jäsentä, kunnanhallituksessa 6 jäsentä. Lisäksi kunnassa on kuusi lautakuntaa, joissa kussakin on 4–6 jäsentä. Luottamustehtäviä on kaikkiaan liki 50.

Löytyykö kaikkiin luottamustoimiin tarpeeksi väkeä?

Kunnansihteeri Kennet Lundström jaksaa kohteliaasti naurahtaa tutulle kysymykselle.

– Aina olemme kaikki paikat saaneet täytettyä. Ihmiset ymmärtävät, että itsenäisyytemme ja itsemääräämisoikeutemme vaatii jokaisen kynnelle kykenevän panoksen.

– Vitsailemmekin, että yhteisten asioiden hoitaminen on jokaisen 18–80-vuotiaan asukkaamme kuntalaisvelvollisuus.

Sottungan paikallispolitiikassa eivät Manner-Suomesta tutut puolueliput liehu.

– Meillä ei ole minkäänlaista puoluepolitiikkaa. Jokainen luottamuspäättäjä edustaa itseään ja Sottungaa ihan ikiomasta näkökulmastaan, Lundström sanoo.

– Istumme kokouksissa aina niin pitkään kuin tarvitaan – eli niin pitkään, että olemme kaikki samaa mieltä.

Nurinkurinen urapolku

Koska kunnanjohtajaa ei ole, kunnansihteeri hoitaa oman työnsä ohella nekin tehtävät.

– Omaan toimenkuvaani kuuluu oikeastaan kaikki mahdollinen kunnan yleishallinto, kunnanjohtajan tehtävistä kopiokoneen hoitamiseen saakka, Kennet Lundström kertoo.

Lundström opiskeli aikoinaan filosofian maisteriksi Åbo Akademissa. Sen jälkeen hän hakeutui – ja välillä vähän kulkeutuikin – eri tehtäviin Saaristomeren kunnissa.

Ahvenanmaalle hän muutti 2011, kun hänet valittiin 900 asukkaan Eckerön kunnanjohtajaksi.

Muutaman vuoden kuluttua, 2014, hän – taas sattumalta – kuuli jostakin, että Sottungassa on kunnansihteerin paikka ollut pitkään täyttämättä. Virkaa hoiti tuolloin kunnanhallituksen puheenjohtaja Björn Rönnlöf muiden puuhiensa lomassa.

– Ilmoitin olevani käytettävissä. Ja se oli sitten siinä.

Manner-Suomessa Lundströmin ratkaisua olisi kummasteltu. Ahvenanmaalla siinä ei ole mitään ihmeellistä.

– Sottunga on ihan oma maailmansa. Saariston tuiverruksissa selviytyminen on paljon vaikeampaa kuin steriili hallinnoiminen suojaisella mantereella.

– En ole ikinä halunnut päästä töissäni helpolla. Täällä on tultava toimeen jokaisen kanssa. Kaikki järjestyy, tavalla tai toisella, kun niin vain sovitaan. Se elämänasenne nappasi.

Kunnansihteeri on – tietysti – kirjoilla Sottungassa ja asuu viikot minitoimistonsa vieressä.

– Minulla on arkena 50 metrin työmatka toimistolleni – kesäisin paljain varpain nurmikkoa pitkin.

Vapaapäiviään ja lomiaan Lundström viettää paljon Ahvenanmaan toisella reunalla, kakkosasunnollaan Eckerössä.

– Pieni etäisyys saattaa joskus olla jopa eduksi tässä työssä.

Lähipalveluita ja turistinähtävyyksiä

Sottungan peruskoulussa, sen luokilla 1–7, aloitti nyt syksyllä kaikkiaan yhdeksän oppilasta. Päätoimisia opettajia on kaksi.

Koulun byrokratiaa pyörittää – ilman opetusvelvollisuutta – Sottungan, Kökarin ja Föglön yhteinen koulutoimenjohtaja Kerstin Lindholm.

– Tämä koulu oli suljettuna oppilaspulan takia neljän vuoden ajan, vuodet 2020–2024. 

– Sitten tänne muuttaneet ruotsalaiset lapsiperheet pelastivat kaiken.

Joitakin vuosia sitten Ahvenanmaalla nähtiin outo ilmiö: koulupakolaisuus Ruotsista. Vanhemmat halusivat kasvattaa lapsensa itse kotiopetuksessa. Ruotsin laki ei sitä salli, Ahvenanmaan ja Suomen lait sallivat.

– Sitten sattui vähän hassusti. Lapset alkoivat vaatia, että heidän on saatava kavereita ja päästävä kouluun. Me sanoimme, että ”Välkomna!”, Lindholm kertoo ylpeänä.

Kunnalliselle päivähoidolle ei juuri nyt ole Sottungassa tarvetta.

Kunnan kirjastoa pyörittää osa-aikainen kirjastosihteeri Svante Odmark.

– On itsestään selvää, että kirjasto kuuluu jokaiseen kuntaan, siis tietysti myös Sottungaan.

Odmarkilla on hoidettavanaan 5 000 teoksen kirjakokoelma. Kaukolainauskin onnistuu.

– Meillä on paljon viikoittaisia vakioasiakkaita. Lastenkirjat ovat erityisen suuressa suosiossa. 

– Kesäisin myös turistit viihtyvät täällä oikein hyvin.

Sottungan hyvin varusteltua kyläkauppaa pyörittää Lotta Bäcksbacka-Karlsson.

– Rakastan lapsiperheitä, koska syövät paljon, kauppias kertoo pilke silmäkulmassaan.

Kyläkauppa on osuuskunta.

– Kunnan asukkaat ja osa kesäasukkaistamme omistavat tämän oman kauppansa. Se sitouttaa.

Vanhukset erityisessä suojeluksessa

Ahvenanmaan kunnat ovat kautta historiansa pitäneet erityisen hyvää huolta vanhuksistaan ja lapsistaan. Lähiyhteisö ei jätä haavoittuvassa asemassa olevia jäseniään yksin.

– Me suorastaan hemmottelemme omia ikäihmisiämme ja lapsiamme, kunnansihteeri Kennet Lundström paljastaa.

– Niin kauan kun myös lapset ja vanhukset voivat meillä hyvin, tulevaisuutemme on turvattu.

Sottungan 101 asukkaasta yli 65-vuotiaita on 42. Kunnansihteeri ei mene tästä paniikkiin.

– Joskus täällä on myhäilty, että meillä ihmiset maksavat veronsa kiltisti, elävät vaatimattomasti ja pysyvät terveinä elämänsä loppuun saakka, koska muutoin kunta joutuisi konkurssiin.

Sairaanhoitaja palvelee sottungalaisia kahtena päivänä viikossa. Lääkäri käy kunnassa kerran kuukaudessa. Kiireellisissä tapauksissa hakeudutaan naapurikuntaan tai Maarianhaminaan – hätätilanteissa jopa helikopterilla.

Vanhusten kotihoidon kunta järjestää itse. Palveluasuntoja kunnassa sen sijaan ei ole.

Jos Sottungan vanhukset tarvitsevat ympärivuorokautista palveluasumista, Jomalan kunnan vetämä 13 kunnan yhtymä OASEN (”Keidas”; Oasen boende- och vårdcenter) palvelee.

Voiko käydä niin, että jo yksi ”kallis” vanhus horjuttaa koko Sottungan taloutta?

– Emme ikinä ajattele niin. Jokaisella, joka vanhenee tai sairastuu, on oikeus parhaaseen mahdolliseen hoitoon.

Pientä, mutta sitkeää

Sottungan elinkeinotoiminta on pienimuotoista mutta sitäkin sitkeämpää.

Kunnan suurin yksittäinen työnantaja on kunta.

Kun päätoimisen kunnansihteerin ja noin 15 osa-aikaisen työntekijän työpanokset lasketaan yhteen, kunnan työllistävä vaikutus on yhteensä 4,5 henkilötyövuotta.

Tai, jos oikein tarkkoja ollaan: nyt syksyllä aloittaneiden kahden uuden päätoimisen opettajan kanssa kunnan työllistävä vaikutus on jo 6,5 henkilötyövuotta.

– Meillä on lisäksi pari pientä rakennusliikettä, kauppa, muutama maanviljelijä ja kesäisin oikein virkeä matkailuyritys, kunnansihteeri Lundström luettelee.

– Nyt jo eläkkeellä oleva putkimies-sähköasentaja hoitaa yhä suuren osan sen alan työtehtävistä.

Työttömiä Sottungassa ei ole.

– Minun tietääkseni meillä ei ainakaan juuri nyt ole yhtään virallista työtöntä.

Työmatkapendelöintiä pääsaarelle ja vaikkapa Maarianhaminaan ei juurikaan ole.

– Säännölliset päivittäiset työmatkat täällä saaristossa ovat hankalia. Lauttavuoroja on vähän, ja meiltä matka esimerkiksi pääsaarelle Långnäsin satamaan kestää runsaan tunnin. Siitä on ajomatkaa Maarianhaminaan vielä melkein toinen tunti.

– Kuntien yhteiset viranhaltijat tietysti reissaavat saarten välillä. Myös pastorimme käy säännöllisesti sekä Kökarissa että Föglössä.

Tulevaisuus – kuntaliitokset?

Ahvenanmaalla on edelleen 16 kuntaa.

Keskusteluja pakkoliitoksista käydään maakunnassa muutaman vuoden välein, mutta konkreettiset kuntaliitoshankkeet ovat kaatuneet kerta toisensa jälkeen.

Mitä Sottungan luottamusjohto ajattelee kuntaliitoksista?

Kunnanhallituksen puheenjohtajalla Björn Rönnlöfillä on kirkas näkemys oman kuntansa tilasta.

– Sottungalla ei ole mitään hätää. Kuntaliitos ei ole meidän juttumme. Ei ainakaan juuri nyt.

– Kunta ei ole meille pelkkä hallinnollinen organisaatio. Se on saartemme keskeisin yhteisöllisyyden rakenne. Ihmiset auttavat toisiaan. Ketään ei jätetä heitteille. Kunta on meille vain työkalu.

Rönnlöf silti seuraa maakunnan kuntaliitoskeskusteluja yhä kohteliaasti sivusta.

– Kuntaliitos, joka säilyttää nykyiset palvelumme ja mahdollisuuden paikalliseen päätöksentekoon, on tietysti tulevaisuudessa mahdollinen.

– Juuri nyt sellaista ei ole näköpiirissä.

Kunta on verkostoitunut monin tavoin

Kunnansihteeri Kennet Lundström muistuttaa, että pienessä kunnassa kuntien välinen yhteistyö on kaiken a ja o.

– Sottunga ei tietenkään selviä kaikista velvollisuuksistaan yksin. Siksi kunta on verkostoitunut monin tavoin.

– Itsellensä liian isot asiat Sottunga hoitaa muiden kuntien kanssa yhteisissä kuntayhtymissä tai yhteisillä viroilla.

Esimerkiksi rakennustarkastajan virka on yhteinen Vårdön kunnan kanssa. Sottunga maksaa tarkastajan palkasta 20 prosenttia.

Koulutoimenjohtajan virka puolestaan on yhteinen Kökarin ja Föglön kanssa.